torstai, 19. lokakuu 2017

Puutarhurin syksy

Aamulla vanha ulkolämpömittari näytti -5 ja uudempi vieressä lähellä nollaa. Kuuden aikaan tiet olivat aika liukkaat ja kesärenkailla sai mennä kyllä todella varovasti. Iltapäivällä olikin sitten ihanaa, kun puutarhalla pääsi pihahommiin. Tuli kerättyä hevoskastanjan siemeniä odottamaan ensi viikon jatkotoimenpiteitä ja viime viikolla tein elämäni ensimmäisen kranssin. Olen siihen ja itseeni tyytyväinen, että ylipäätään pinna kesti moisen rupeaman. Koko päivä meni kranssia värkätessä. Toki materiaalien haku vei osan päivästä. Ihan kivaa puuhaa puutarhatöiden välillä.

 

                                          IMG_20171019_172242_resized_20171019_052

 

Tällä viikolla olen perehtynyt yrttien salaiseen maailmaan eli yrttien syystyöt puutarhalla, mikä viedään mihinkin kellariin, kasvariin tai lavalle kerroksiin odottamaan ensi kevään ensi säteitä ja innokkaita puutarhaihmisiä hakemaan kasveja puutarhoihinsa.

Oma piha on aika lailla jäänyt hoitamatta. Toki jotain olen ehtinyt istuttaa ja osan valeistutin suosiolla, kun aika ja vireystila eivät tahdo aina riittää. Jotain pitää jättää ensi vuoteenkin. Talvella onkin ihana suunnitella tulevaa puutarhaa ja tulevia istutuksia. Uutta kasvihuonettakin pitää suunnitella ja tietysti myös liiketoimintaa, josta ponnistaa puutarhurina.

 

                                            IMG_20171018_083332_resized_20171019_052

                                                   Hevoskastanjan siemeniä

 

keskiviikko, 11. lokakuu 2017

Kukkakauppatätinä

Tänään tuli sitten hymyiltyä ja juteltua small talkia. Tuurasin kukkakauppiasta poissaollessaan. Ei muuten mitään, kassakoneen käyttö sujuu ja yleiset asiat, mutta auta armias, jos pitäisi vääntää joku hieno puketti tai tehdä asetelma. Ei onnistu! Harjoittelin viime vuonna spiraalin tekoa ja se oli yhtä tuskaa. Kolme ruusua, kun sain laitettua, niin se onnistui, mutta siitä eteenpäin...huhhuh...mitä räpellystä. Muutoin ihan mielenkiintoista puuhaa, joskin olen todennut, että minut on luotu lapion varteen. Huomasin päivän mittaan eron vireystilassa, kun tekee töitä sisällä tai ulkona.

Toivottavasti viikonloppuna tulee edes vähän poutaa, koska minulla on edelleen jaloangervot istuttamatta tulevaan arboretumiini. Minulla on hienot suunnitelmat, jotka muuttuivat, kun sain ohjaajalta musta-, valko- ja punaherukkaa sekä karviaista. Ainoa tila enää oli tuleva arboretum. Mutta kyllä ne sinne sopivat, kun marjapensaiden juurille ja ympärille voi istutella myös kaikenlaista metsämaisemaan sopivaa. Ja saanhan marjoja jatkojalostusprojekteihini.

Torpassa on viime aikoina ollut yhtä lämmin kuin ulkonakin eli noin +10. Kun laittaa vähän enemmän vaatetta ja sukeltaa iki-ihanaan makuupussiin, niin on mukavan lämmin. Välillä olen laittanut kaasulämmittimen päälle ja hetkessä lämpö kohoaa +14 asteeseen. Kaikkeen tottuu ja parhaimmat unet nukun edelleen viileässä. En ehdi kyllä paljoakaan olemaan torpalla, kun kaikki arkipäivät menee opiskellessa ja viikonloppuisin olen usein kuskina autottomille lapsilleni tai teen aamupäivästä iltaan puutarhahommia. Kohta tulee talvi ja lumet ja ajattelin käyttää sen ajan sellaisiin opiskeluaineisiin, joita pystyy tekemään itsenäisesti, kuten liiketoimintasuunnitelma ja tuotantosuunnitelma. Josko ensi kesänä ja syksynä onnistuisi jo eri teelaatujen jatkojalostus ja myynti. Siitä haaveilen ja odotan innolla uusia kuvioita!

 

                                           Haapaa%20ja%20vaahteraa.jpg

sunnuntai, 8. lokakuu 2017

Leppäniemen torpan syksy

Kesä tuli, kesä meni. Miten kummassa? No, opiskelut kestivät kesäkuun loppuun saakka ja kunnialla sain kasvihuone- ja asiakaspalvelunäytön sekä englanninkielisen palvelun puutarhamyymälässä suoritettua. Tosin haasteellista oli ja tiukka aikataulu.

Niin kiire on ollut, että en ole ehtinyt tänne piipahtaa. Loppukevään ja kesän tein pihatöitä asiakkaille ja opiskelin. Elokuusta lähtien olen ollut työssäoppimassa eräällä arboretumilla, jossa on myös taimitarhamyymälä. Voisin todeta näin, että olen nauttinut täysin siemauksin syksyn opinnoista. Saan hoitaa puuvartisia kasveja ja kohta alan opiskella yrttien tuottamista sekä jatkojalostusta. Oma pihani on täydentynyt aika monella marjapensaalla, kun sain ohjaajaltani myynnistä poistetut ylimääräiset kasvit kotiin. Nyt kasvatan siis kahta eri lajia mustaherukkaa, marja-aroniaa, marjasinikuusamaa, tyrniä, valkoherukkaa ja punaherukkaa. Lisäksi hommasin kiinanlaikkuköynnöksen alias minikiiwin, jonka satoa odotan innolla.

Kävin kylässä kesämökkinaapurilla ja ihastuin heidän sisustustyyliinsä. He tekevät myös pidemmän aikavälin projekteja ja heille matka on se juttu, ei valmis tuotos. Tätä yritän muistuttaa itselleni, kun syyllisyys tekemättömistä töistä iskee päälle. Sen verran olen saanut aikaiseksi, että kuistin ikkuna-aukot tukipuineen ovat valmiit. Myös ikkunat odottavat kiinnitystä. Toisaalta hyvä, etten heti tehnyt kaikkea valmiiksi, koska olisin tehnyt suuren virheen ikkunoiden asennuksessa. Kun aivoni saavuttivat suunnitelmani, huomasin, että voin laittaa ikkunat paikoilleen helpommallakin konstilla, joten...

Olen nyt ollut ilman sähköjä kohta vuoden. Hyvin olen tullut toimeen. patterit kestävät aika pitkään retkivalaisimissa ja kynttilät luovat mukavasti lämmöntuntua, mutta vain tuntua. Olen taas alkanut käyttää kaasulämmitintä, koska hormin kunnostusprojekti meni taas sivu suun siksi, että autoni teki viimeisen temppunsa keväällä ja jouduin hommaamaan toisen toimivan tilalle. Tämä vei hormiin varatut rahat. Mutta, onneksi on kaasulämmitin. Saan sillä sen verran lämpöä, että suurin piirtein sietää olla tuvassa. Kyllä se tästä. Talvi on loppujen lopuksi sen verran lyhyt, että parin kuukauden pakkaset sietää. Josko saisin keväällä hormin pelittämään. Sen verran vielä sähköstä, että kännykän ja varavirta-akun saan ladattua autossa, koulussa ja lasten luona. Televisiota en tarvitse, koska sitä varten on kännykän ruutu.

 

 

                     T%C3%A4rke%C3%A4%20ty%C3%B6v%C3%A4lineen                   IMG_20160729_094018_resized_20170711_033

torstai, 8. joulukuu 2016

Retkielämää

Avaan makuupussin ja kylmä ilma väreilee kaulasta sisään, hhrrrrr..... Äkkiä talvitakki päälle ja eväät sanomalehtien seasta käsille. Sisämittari näyttää 0 astetta ja ulkona plussaa pari astetta. Olen siis viettänyt retkielämää torpassani vähän yli viikon ja pitäisi kestää vielä ensi keskiviikkoon, niin sitten pääsen käyttämään puuhellaa. Keskiviikkona koittaa yksi elämäni huippuhetkistä, kun tuvan hormi massataan ja katsotaan, että kaikki pelittää tulisijaa ajatellen.

Minun piti alunalkaen olla evakossa lapsillani yöt, kun päivät joko opiskelin tai olin töissä. Torpalla piti käydä ainoastaan antamassa kissoille ruokaa ja hoivaa illalla ja aamulla, mutta halusin taas kokeilla kestävyyttäni ja sietokykyäni. Olen päivät ollut muualla ja yöksi olen mennyt torpalle. Hankin makuupussin, joka kestää -21 asteeseen saakka. Lisäksi laitoin lakanan päälle ja fleeceviltin alle avaruushuovan ja samanmoisen huovan myös kahden täkin väliin. Ulkona oli muutamana yönä -15 ja niinä öinä heräsin siihen, että oli pakko ottaa vaatetta pois päältä. Olin aivan hiestä märkä. Sisälämpö oli tuolloin -4. Aamupalan (kahvin ja leivät) olen tehnyt edellisenä iltana lapseni luona ja vuorannut varsinkin kahvitermaria varten laukun niin, että voin juoda kahvin seuraavana aamuna lämpimänä. On onnistunut.

Kissoille olen tehnyt lämpimiä pesiä torppaan ja tietysti he menevät kaiken edelle. Pitää olla hyvää sapuskaa ja lämmintä oltavaa. Aika on tuntunut pitkältä ja matelee edelleen, kun ei millään malta odottaa, että pääsee sisustamaan tupaa uudelleen talviasuttamista varten. En oikeastaan tarvitse kammaria talvella ollenkaan. Tuvassa on ennenkin hoidettu kaikki systeemit. Siellä voi myös nukkua vaikkapa laverisängyssä, josta saa päiväksi sohvan/penkin ruokapöydän viereen.

Joku voi pitää minua pimeänä, mutta eipä haittaa. Teen tämän itseni takia, jotta voin kokea, että selviän, vaikka ei olekaan sähköjä ja lämpöä. Sähköt siis menivät runsas viikko sitten ja nyt teen kovasti töitä, että saan hankittua pilvisille päiville teg-elementin (muuttaa lämpöenergian sähköenergiaksi) ja aurinkopaneelin akustoineen aurinkoisille päiville. Olen havainnut, etten tarvitse sähkölaitteita kovinkaan paljoa. Kahvinkeitin vaihtuu pannuksi ja mikrosta luovuin sekä leivänpaahtimesta. Valoja en tarvitse, koska on kynttilät ja taskulamput. Toki hankin aurinkoenergialamput sisäkäyttöön. Ainoa, mihin tarvitsen sähköä on kännykän lataus. Senkin pystyn lataamaan autossa ja töissä ja myös vara-akun samointein.

Kaikkeen sitä ryhtyy, mutta ehkä opin pikkuhiljaa siihen, etten pitäisi lämpöä itsestäänselvyytenä vaan osaisin arvostaa sitä tärkeänä osana ihmisen elämää. Sama koskee veden saantia. Se onneksi tulee omasta lähdekaivosta, eikä jäädy kovillakaan pakkasilla. Hyvä puoli tässä on myöskin se, että asumisen kulut ovat minimaaliset, n. 80€/kk. Auton pitäminen tulee kalliimmaksi ja kallistuu edelleen, mutta nyt on mentävä toistaiseksi niillä eväillä, joita on.

Nyt kirjoitan tätä lapseni luona ja samalla opiskelen verkkomateriaalin avulla, kun paperiversiota ei ole mahdollisuus saada. ´Harmittaa, koska en näe kunnolla tietokoneen tekstiä ja ruudun tuijottaminen saa pään särkemään ja hieman oksettavan olon. Olo on muutenkin hieman kummallinen, kun mietin, että keski-ikäisenä monet ovat uransa huipulla ja itse koen olevani elämäni huipulla. Olen aina kuvitellut, että opiskelu ja tittelit tuovat sen huipputunteen ihmisen elämään. Joillekin varmaan tuovat, mutta kuinka moni uskaltaa luopua tutusta, turvallisesta ja helposta elämästä? Eli tekeekin päinvastoin kuin yhteiskunta odottaa, edellyttää ja hyväksyy, Teen keikkatöitä, enkä halua sitoutua enää yhteenkään työpaikkaan niin, että koko elämäni valuisi työpaikan hyväksi. Nyt voin tehdä töitä sen verran kuin haluan ja aikaa jää silti niille tärkeimmille asioille ja ELÄMÄLLE!      

                                                    

 

                                                 Auringonlasku.jpg

sunnuntai, 27. marraskuu 2016

Hormipulmia