Vihdoinkin pientä auringon pilkahtelua! Ei sen puoleen, jostain sadistisesta syystä nautin niistäkin päivistä, kun tuuli ja sade vihmoi. Oli ihana tehdä ulkona tulevaa kesää varten kasvimaata. Rakensin kasvimaan ympärille matalaa risuaitaa ja aion tehdä niitä useamman. Heivasin kaikki harvavoidut lehdet (joita löytyy!!!) kasvimaan pohjaksi maatumaan. Nyt vain lunta päälle, niin mikrobit ja muu eliöstö pääsevät hommiin. Olin niin tyytyväinen risuaitaani, että päätin kokeilla korkeampaa risuaitaa saunan lähelle suojaamaan jatkuvalta tuulelta. Onpahan myös samalla näkösuojana, kun läheisen järven mökkiläiset kulkevat pihapiirini läpi.

 

                                       IMG_13121.jpg

 

Kun ulkona on oikea koiranilma, on ihana tulla hirsitalon lämpöön. Olen niin tyytyväinen, että saan asustaa oikeasti vanhassa hirsitalossa, jossa hirret on veistetty käsin. Ei haittaa, vaikka päätyseinät ja väliseinät ovat hieman vinksahtaneet. Niin taidan olla minäkin. Lattiatkin viettävät ja voin sanoa, että tätä taloa ei ole tarkoitettu niille, jotka etsivät mukavuutta erityisesti talvisaikaan. Lattian raoista vetää pakkasella. Hyvin olen pärjännyt, kun on villasukat ja Sauli-tossut jalassa. Silloin ei veto tunnu. Ei olisi sama fiilis, jos asuisin teollisesti veistetyssä ja mittatarkasti tehdyssä hirsitalossa, jossa ilmanvaihto ja muut systeemit ovat matemaattisen tarkasti suunniteltuja ja toteutettuja. Olen sitä mieltä, että on hirsitaloja ja hirsitaloja. Rakastan torppaani ja sen vikoja ja sitä, että saan tehdä pieniä fiksauksia siellä täällä ja silloin, kun huvittaa.

Siivosin hirsiriihen ympärystää, kun se oli täynnä edellisten vuokralaisten rojuja ja muuta ryjää. Nyt näyttää hienolta. Aikamoinen lasti vaan tulee kaatopaikalle vietäväksi, mutta on hyvä, että on paikka, johon viedä sellaista, mikä ei luontoon kuulu.

 

                                        Peltoviljely%20264.jpg

 

Katsoin vanhoja puutarhalehtiä ja ihastuin yhteen artikkeliin, jossa kerrottiin Nina Petelius-Lehdon ja hänen miehensä puutarhasta. Ihainen heidän elämäntapaansa ja erityisesti sitä, että he eivät pyri viimeisen päälle täydellisen viimeisteltyyn ja keinotekoiseen puutarhaan. Muistaakseni jossakin puutarhaohjelmassa tuli pätkä heidän puutarhastaan. Nina viljelee tomaatteja ja hänen miehensä perunoita. Olisi kiva päästä joskus tutustumaan heidän puutarhaansa ja heihin. Minua kiinnostaa myös ihmiset, jotka ovat valinneet sellaisen elämäntavan, jossa ei paljoa pingoteta ja uskalletaan elää omanlaista elämää. Tuntuu siltä, että itselläni se on vielä hakusessa. Mietin liikaa, mitä muut sanovat elämäntavastani. Onneksi minulla on fiksut lapset, jotka muistuttavat tällaisina hetkinä, että turhaan miettii muiden mielipiteitä. He ovat kuulemma tyytyväisiä tähän kaikkeen. Hienoa!