Tänään oli varmaan talven ja koko vuoden kohokohta. Vaikka mittari näytti kahtakymmentä pakkasastetta, oli auringossa niin lämmin, että otin kupillisen kahvia mukaani ja terassituolin ja asetin itseni auringon kylpyyn. Voi sitä tunnetta, kun säteet lämmittivät. Jostakin kaukaa kuului kantatien äänet. Metsä ja kilometrit eivät pystyneet vaimentamaan valitettavasti jatkuvia autojen ääniä, mutta aina, kun tuli pieni tauko niistä äänistä, jäi jäljelle hiljaisuus...ja tietysti tikan nakutus parin sadan metrin päästä. Aivan mahtava fiilis istua höyryävän kahvikupin kanssa pakkasessa!

Olin tehnyt aiemmin lumityöt (parasta ikinä lehtien haravoimisen lisäksi!) ja havaitsin vasta sen jälkeen, että joku iso eläin on lompsutellut aivan taloni vierestä järvelle päin. Ensin ajattelin, että ne ovat ihmisen jälkiä, mutta eipä olleetkaan. Yritin sovittaa askeleitani jälkiin, mutta kukaan ihminen ei lompusta niin valtavia loikkia ja jäljet vielä mutkittelivat ja välillä häipyivät kokonaan. Näyttivät sorkan jäljiltä. Päättelin, että kyseessä on ollut hirvi, koska peuran jäljet ovat erilaiset. Voi, kun olisin ollut hereillä silloin, kun pihani läpi on kuljeskellut vieras.

Kerroin aiemmin kissasta, joka tuli uudenvuodenraketteja pakoon huutaen. Kissasta on tullut säännöllinen vieras ja olen ihmetellyt sen sinnikkyyttä selviytyä jopa -30 asteen lämpötiloissa. Sillä on pitkä turkki ja olen välillä miettinyt, että onkohan se jonkun kesäkissa. Kissa näyttää vähän sellaiselta, että on joutunut selviytymään luonnossa pitkään. Vähän samalla tavalla kuin se kesällä meille ilmestynyt kulkukissa, joka lepäilee kuusen ja kynttilän alla. Harmittaa sellaiset itsekkäät ihmiset, jotka pitävät eläimiä joinain leikkikaluina ja hetken muotivillityksenä. Olen nyt huolehtinut kissasta ja meistä on tullut hyvät juttukaverit. Kissa odottaa aina kolme kertaa päivässä etuovella ja vien ulos sille ruokaa. Tiedotan jo kuistilta, että "kukas se siellä odottaa ja täältä saat massun täyteen, että jaksat". Kissa vastaa aina minulle ja juttelemme tovin. Kissa on todella arka, joskin nyt se on uskaltanut jo tulla aika liki, kun laitan kippoon ruokaa. Auringon paistaessa etupihalle, kissa paistattelee siellä samalla tavalla kuin minäkin. Tein kissalle pihakuusen oksien alle pesän, joka on paksusti ja lämpimästi vuorattu kissankoppa. Lunta laitoin vielä kopan ympärille eristeeksi. Pitäisi tarjeta. Saa nähdä, kuka kissoista hoksaa kyseisen iglun ja viettää siellä lämpöisiä luonnon tarkkailuhetkiä.

 

                                      IMG_1556.jpg

                                                                "Iglu" kisuille

 

 

                                      IMG_1549.jpg

                                                     Uusi ystäväni ja juttukaverini